...että joku täällä aina käy lueskelemassa. Ilmeisesti parikin tapausta.
Graduvuori möllöttää edelleen olemassa. Mutta siitä on kehkeytymässä gradu. Hyvä näin. Kyllä siitä valmis vielä tulee.
Työt ovat kesken. Vähän meinaa vaikealta tuntua välillä itsekseen pakertaminen. Mutta kyllä tämä tästä. Voiton puolella tuossakin.
Ikävävuori on ja pysyy, se on jo osa sielunmaisemaa, saa olla siinä. Vaikka siellä niitä karuja kuruja on, on myös paljon vuorenrinneniittyjä, ja pari lähdettä ja puroa, joissa on kovin kirkasta tuo vesi. Oikeita tunturipuroja, joissa solisee muistoja, sanoja ja hymyjä. Liekö tunturi tuo vuorenikin. Tuon tunturin kupeelle on hyvä välillä kiepsahtaa istumaan. Nojailla sammaleiseen männynrunkoon. Katsella taivaalle ja ihmetellä, kuinka pilvet liikkuvat sittenkin. Hissukseen, valkoisina, hahtuvaisina, harmaina.
Hiljalleen, luottaen, eteenpäin. Asiat järjestyvät. Asia kerrallaan. Kesäkuussa minusta tulee kandi, syyskuussa maisteri. Kyllä meistä huolta pidetään, ja eteenpäin mennään. :) Kesä ja kesän seikkailut, täältä tullaan!
