Ps. 139: 23-24
Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.
Maanpäällistä matkaa vieläkin tärkeämpi on matka kohti Taivaan kotia.
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
30.3.2010 ja valinnat
Ruut 1: 16:
Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään.
Viime päivinä on tullut mietittyä tulevaisuutta ja suunnitelmia ensi syksyä varten. Olenko Oulussa, vai jossain muualla, jatkanko opintoja vielä vai etsinkö töitä, alanko toteuttaa unelmia vai teenkö kompromissin... Niuniulta on turha kysyä mielipidettä siihen, asuisiko se mieluummin täällä vai muualla. Uskollisena pikku koirana se kun vastaisi (jos ihmisten kieltä puhuisi): Minne sinä menet, sinne menen minäkin. Mutta minne minä menen?
Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään.
Viime päivinä on tullut mietittyä tulevaisuutta ja suunnitelmia ensi syksyä varten. Olenko Oulussa, vai jossain muualla, jatkanko opintoja vielä vai etsinkö töitä, alanko toteuttaa unelmia vai teenkö kompromissin... Niuniulta on turha kysyä mielipidettä siihen, asuisiko se mieluummin täällä vai muualla. Uskollisena pikku koirana se kun vastaisi (jos ihmisten kieltä puhuisi): Minne sinä menet, sinne menen minäkin. Mutta minne minä menen?
maanantai 29. maaliskuuta 2010
29.3.2010 ja pienikin on tärkeä
1. Kor. 12: 21
Ei silmä voi sanoa kädelle: "Minä en tarvitse sinua", eikä liioin pää jaloille: "Minä en tarvitse teitä." Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä.
Välillä tulee niin riittämätön olo. Tuntuu siltä kuin ei olisi tarpeeksi hyvä. Pitäisi vain muistaa, että jokaisella on se oma tehtävänsä, ja että kaikessa ei tarvitse olla hyvä. Laulurastas sai laulun lahjan, korppi älyn, joutsen kauneuden. Itse en ole missi, en matemaatikko, lähinnä tällä hetkellä oman paikkani etsijä.
Mikä minusta tulee "isona"?
Ei silmä voi sanoa kädelle: "Minä en tarvitse sinua", eikä liioin pää jaloille: "Minä en tarvitse teitä." Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä.
Välillä tulee niin riittämätön olo. Tuntuu siltä kuin ei olisi tarpeeksi hyvä. Pitäisi vain muistaa, että jokaisella on se oma tehtävänsä, ja että kaikessa ei tarvitse olla hyvä. Laulurastas sai laulun lahjan, korppi älyn, joutsen kauneuden. Itse en ole missi, en matemaatikko, lähinnä tällä hetkellä oman paikkani etsijä.
Mikä minusta tulee "isona"?
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
28.3.2010 ja tehtävät
1. Kor. 12: 4-7
Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Henki on sama. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta Hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi.
Mikä on sitten se oma kyky, lahja, jota on tarkoitus käyttää toisten auttamiseen ja ilosanoman eteenpäin viemiseen? Mikä on oma tehtävä, oma paikka, maailmassa? Muurahaisyhteiskunnasssa jokaisella on oma tehtävänsä, jotta yhteiskunta pyörii. Niin meillä ihmisilläkin. Ei riikinkukon tarvitse osata laulaa kuin satakieli, tai satakielen näyttää riikinkukolta - molemmilla on omat avunsa.
Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Henki on sama. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta Hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi.
Mikä on sitten se oma kyky, lahja, jota on tarkoitus käyttää toisten auttamiseen ja ilosanoman eteenpäin viemiseen? Mikä on oma tehtävä, oma paikka, maailmassa? Muurahaisyhteiskunnasssa jokaisella on oma tehtävänsä, jotta yhteiskunta pyörii. Niin meillä ihmisilläkin. Ei riikinkukon tarvitse osata laulaa kuin satakieli, tai satakielen näyttää riikinkukolta - molemmilla on omat avunsa.
lauantai 27. maaliskuuta 2010
27.3.2010 ja oma aika
Luuk. 4: 42
Päivän valjettua Jeesus lähti ulos ja meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin.
Joskus tulee sellainen olo, että kaipaa vähän omaa aikaa. Että saa pohtia ja selvitellä asioita ihan rauhassa omaan tahtiinsa. Pysyä poissa sähköpostista, Facebookista, pitää tietokonekin kiinni. Että voi vain olla, istua koira kainalossa sohvalla, ilman että on kiire mihinkään tai tekemään mitään.
Päivän valjettua Jeesus lähti ulos ja meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin.
Joskus tulee sellainen olo, että kaipaa vähän omaa aikaa. Että saa pohtia ja selvitellä asioita ihan rauhassa omaan tahtiinsa. Pysyä poissa sähköpostista, Facebookista, pitää tietokonekin kiinni. Että voi vain olla, istua koira kainalossa sohvalla, ilman että on kiire mihinkään tai tekemään mitään.
perjantai 26. maaliskuuta 2010
26.3.2010 ja huolenpito
1. Piet. 5: 7
Heittäkää kaikki huolenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.
Törmäsin tänään yhden suosikkilaulajani uuteen levyyn. Tavoilleen uskollisesti hän oli ujuttanut levylle muiden kantrikappaleiden joukkoon yhden hengellisen laulun. Hienoa.
Josh Turner, The Answer:
Heittäkää kaikki huolenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.
Törmäsin tänään yhden suosikkilaulajani uuteen levyyn. Tavoilleen uskollisesti hän oli ujuttanut levylle muiden kantrikappaleiden joukkoon yhden hengellisen laulun. Hienoa.
Josh Turner, The Answer:
torstai 25. maaliskuuta 2010
25.3.2010 ja pienoisevankeliumi
Joh. 3: 16
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen vaan saisi iänkaikkisen elämän.
Siinäpä se, kaikkein tärkein pähkinänkuoressa.
Se, miten törmäsin alla olevaan videoon draamaesityksestä, oli yllättävää - monen mutkan takaa ja täysin odottamattomasta paikkaa.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen vaan saisi iänkaikkisen elämän.
Siinäpä se, kaikkein tärkein pähkinänkuoressa.
Se, miten törmäsin alla olevaan videoon draamaesityksestä, oli yllättävää - monen mutkan takaa ja täysin odottamattomasta paikkaa.
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
24.3.2010 ja lahjat
Jaak. 1: 17
Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään ei muutu, ei valo vaihdu varjoksi.
Hmmm. Täydellinen lahja? Mitä tuli mieleen: Niuniu! Minunhan oli tarkoitus hankkia koira vasta vuodenvaihteessa, mutta Niuniu tassuttelikin elämääni jo elokuussa. Tiesin pentueesta, mutta se oli liian aikaisin. Sitten kaikki kuitenkin loksahteli kohdilleen yhdessä viikonlopussa. Perjantaina näin kuvan Niuniusta ja välittömästi tuli todella vahva tunne siitä, että siinä on minun koirani. Lauantaina yllättäen asiat järjestyivät niin, että saatoin tehdä ratkaisun koiran ottamisesta jo nyt. Sunnuntaina menin hakemaan Niuniuta.
Toimin siis kaikkia koiranhankintaohjeita vastaan. Ei hätiköityjä päätöksiä, ei valintaa kuvan perusteella, ei oteta koiraa käymättä ensin etukäteen katsomassa koiran vanhempia... Mutta se tunne, joka tuli ensimmäisen kuvan nähdessä, piti todellakin paikkansa. Koska omempaa, mieleisemmän näköistä (tuuhea häntä, hallava, toinen korva taitteella) ja ihanamman luonteista koiraa saa hakea. Uskomatonta johdatusta, uskomaton lahja, että asiat menivät noin ja että juuri Niuniu tuli minulle. Että juuri tuota pentuetta olin kytännyt jo pidemmän aikaa, että pentueessa oli kaksi hallavaa jäljellä, että netissä oli pentueilmoituksessa virhe, jonka vuoksi luulin pentujen syntyneen uskoontulopäivänäni, että muistin rekisteröityä Lapikas.nettiin lyhyen rekisteröitymisajan puitteissa ja siksi näin ne kuvat, että kasvattaja ja Niun emon ihmiset luottivat minuun muutaman puhelun perusteella ja antoivat pennun matkaan, että katsomaan mentäessä näin heti Niuniun emosta, että juuri tuollaisen koiran pentua olen aina halunnut, ja että kaikki tapahtui niin nopeasti, etten ennättänyt enää muuttaa mieltäni siksi, että moinen elämänmuutos ja vastuu elävästä olennosta pelotti.
Ja että Niuniu ei ollutkaan loppujen lopuksi sellainen koira kuin olin aina haaveillut. Vaan jotain vielä parempaa. Jumala tiesi, että tarvitsen koiran, että nyt on oikea aika, että todellakin olen valmis, vaikka lauantain ja sunnuntain välinen yö meni paniikin vallassa ja että tuo on se oikea koira minulle. Ja järjesti minulle pörröisen Lahjan.
(Tuossa se istuu juuri nyt kirjoittaessani ja ihmettelee kuono pyörien mosaiikkilinnusta heijastuvia pitkin seiniä tanssivia punaisia valopisteitä.)
Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään ei muutu, ei valo vaihdu varjoksi.
Hmmm. Täydellinen lahja? Mitä tuli mieleen: Niuniu! Minunhan oli tarkoitus hankkia koira vasta vuodenvaihteessa, mutta Niuniu tassuttelikin elämääni jo elokuussa. Tiesin pentueesta, mutta se oli liian aikaisin. Sitten kaikki kuitenkin loksahteli kohdilleen yhdessä viikonlopussa. Perjantaina näin kuvan Niuniusta ja välittömästi tuli todella vahva tunne siitä, että siinä on minun koirani. Lauantaina yllättäen asiat järjestyivät niin, että saatoin tehdä ratkaisun koiran ottamisesta jo nyt. Sunnuntaina menin hakemaan Niuniuta.
Toimin siis kaikkia koiranhankintaohjeita vastaan. Ei hätiköityjä päätöksiä, ei valintaa kuvan perusteella, ei oteta koiraa käymättä ensin etukäteen katsomassa koiran vanhempia... Mutta se tunne, joka tuli ensimmäisen kuvan nähdessä, piti todellakin paikkansa. Koska omempaa, mieleisemmän näköistä (tuuhea häntä, hallava, toinen korva taitteella) ja ihanamman luonteista koiraa saa hakea. Uskomatonta johdatusta, uskomaton lahja, että asiat menivät noin ja että juuri Niuniu tuli minulle. Että juuri tuota pentuetta olin kytännyt jo pidemmän aikaa, että pentueessa oli kaksi hallavaa jäljellä, että netissä oli pentueilmoituksessa virhe, jonka vuoksi luulin pentujen syntyneen uskoontulopäivänäni, että muistin rekisteröityä Lapikas.nettiin lyhyen rekisteröitymisajan puitteissa ja siksi näin ne kuvat, että kasvattaja ja Niun emon ihmiset luottivat minuun muutaman puhelun perusteella ja antoivat pennun matkaan, että katsomaan mentäessä näin heti Niuniun emosta, että juuri tuollaisen koiran pentua olen aina halunnut, ja että kaikki tapahtui niin nopeasti, etten ennättänyt enää muuttaa mieltäni siksi, että moinen elämänmuutos ja vastuu elävästä olennosta pelotti.
Ja että Niuniu ei ollutkaan loppujen lopuksi sellainen koira kuin olin aina haaveillut. Vaan jotain vielä parempaa. Jumala tiesi, että tarvitsen koiran, että nyt on oikea aika, että todellakin olen valmis, vaikka lauantain ja sunnuntain välinen yö meni paniikin vallassa ja että tuo on se oikea koira minulle. Ja järjesti minulle pörröisen Lahjan.
(Tuossa se istuu juuri nyt kirjoittaessani ja ihmettelee kuono pyörien mosaiikkilinnusta heijastuvia pitkin seiniä tanssivia punaisia valopisteitä.)
20.-23.3.2010 ja rakkaus
1. Kor. 13: 4-6
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Jossain kirjassaan, muistaakseni Neljän tuulen tiessä, Yrjö Kokko pohtii sitä, kuinka lappalaisten häissä ei olisi voinut olla läsnä parempaa rakkauden symbolia kuin kirkkoon mukaan tullut porokoira, joka pysytteli hääparin lähellä läpi toimituksen. Viikonloppuna perheemme koiruuksia, Tiitiä ja Niuniuta katsellessa, tulivat Kokon pohdinnat monta kertaa mieleen. Ja Korkea veisu. Keskenään koirat nahistelevat, ovat mustasukkaisia toisen luusta, välillä tirvaisevat toista liian lujaa poskivilloista, välillä väsyttää ja haluaisi vain olla rauhassa mutta toinen roikkuu korvassa kiinni... Eripuraa tulee välillä, mutta hetken kuluttua murahduksesta on rauha taas saavutettu ja kaikki hyvin, mennään nuolaisemaan kuonoa ja köllöttämään toisen viereen. Kaiken se kestää, kaiken se kärsii. Ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Jossain kirjassaan, muistaakseni Neljän tuulen tiessä, Yrjö Kokko pohtii sitä, kuinka lappalaisten häissä ei olisi voinut olla läsnä parempaa rakkauden symbolia kuin kirkkoon mukaan tullut porokoira, joka pysytteli hääparin lähellä läpi toimituksen. Viikonloppuna perheemme koiruuksia, Tiitiä ja Niuniuta katsellessa, tulivat Kokon pohdinnat monta kertaa mieleen. Ja Korkea veisu. Keskenään koirat nahistelevat, ovat mustasukkaisia toisen luusta, välillä tirvaisevat toista liian lujaa poskivilloista, välillä väsyttää ja haluaisi vain olla rauhassa mutta toinen roikkuu korvassa kiinni... Eripuraa tulee välillä, mutta hetken kuluttua murahduksesta on rauha taas saavutettu ja kaikki hyvin, mennään nuolaisemaan kuonoa ja köllöttämään toisen viereen. Kaiken se kestää, kaiken se kärsii. Ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa.
perjantai 19. maaliskuuta 2010
19.3.2010 ja kuka on suurin
Luuk. 9: 46-48
Opetuslasten kesken syntyi kiistaa siitä, kuka heistä oli suurin. Jeesus tiesi, mikä ajatus heillä oli mielessään. Hän nosti viereensä lapsen ja sanoi heille: "Joka minun nimessäni ottaa luokseen tämän lapsen, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa minut luokseen, ottaa sen, joka on minut lähettänyt. Se teistä, joka on kaikkein pienin on todella suuri."
Tämä osui tänään kohdalle. Ei tarvitse olla suuri ja ihmeellinen, pieni ja vaatimatonkin on oikein hyvä. :)
Lapsen usko - ihmettelevää, luottavaista, ei turhia kysymyksiä. Siihen kun pääsisi, osaisi luottaen kulkea eteenpäin, tietäen, että kaikki järjestyy, ja että Jumala kyllä pitää huolta. Osaisi löytää ihmetyksen ja ilon aihetta niistä pienistäkin asioista: talitintin laulusta, koiran hännän huiskauksesta, lumikiteistä auringonpaisteessa.
Viikonloppu tulee vietettyä Lapissa, eli muutaman päivän tekstit tulevat jälkijunassa.
Opetuslasten kesken syntyi kiistaa siitä, kuka heistä oli suurin. Jeesus tiesi, mikä ajatus heillä oli mielessään. Hän nosti viereensä lapsen ja sanoi heille: "Joka minun nimessäni ottaa luokseen tämän lapsen, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa minut luokseen, ottaa sen, joka on minut lähettänyt. Se teistä, joka on kaikkein pienin on todella suuri."
Tämä osui tänään kohdalle. Ei tarvitse olla suuri ja ihmeellinen, pieni ja vaatimatonkin on oikein hyvä. :)
Lapsen usko - ihmettelevää, luottavaista, ei turhia kysymyksiä. Siihen kun pääsisi, osaisi luottaen kulkea eteenpäin, tietäen, että kaikki järjestyy, ja että Jumala kyllä pitää huolta. Osaisi löytää ihmetyksen ja ilon aihetta niistä pienistäkin asioista: talitintin laulusta, koiran hännän huiskauksesta, lumikiteistä auringonpaisteessa.
Viikonloppu tulee vietettyä Lapissa, eli muutaman päivän tekstit tulevat jälkijunassa.
torstai 18. maaliskuuta 2010
18.3.2010 ja ikuisen elämän toivo
Joh. 3: 16
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Se, mikä uskossa on niin valtavaa, on ikuisen elämän toivo. Tätä jäin pohtimaan katseltuani koskettavan jakson "Psalm 151" sarjasta Enkelin kosketus. Jakso kertoi kuolemansairaasta pojasta, jolla oli huoli läheistensä pärjäämisestä. Kyynelet silmissä katsoin jakson loppua, jossa pojan äiti - poikansa toiveesta - laulaa viimein loppuun kirjoittamaansa laulua, Psalmia 151, joka on ylistystä Jumalan rakkaudelle. Kun maanpäällinen polku päättyy, on päässyt matkallaan vasta eteiseen ja edessä on astuminen Jumalan valtakuntaan. Tarvitsee vain uskoa. Uskoa Jumalaan, ja uskoa Jeesukseen ja siihen, että Hänen kuolemansa kautta meilläkin - vajavaisilla tämän maailman kansalaisilla - on pääsy Jumalan eteen.
Mikä valtava ilosanoma - kuolema ei ole loppu, vaan alku!
Wynonna Judd, Testify to Love (Psalm 151):
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Se, mikä uskossa on niin valtavaa, on ikuisen elämän toivo. Tätä jäin pohtimaan katseltuani koskettavan jakson "Psalm 151" sarjasta Enkelin kosketus. Jakso kertoi kuolemansairaasta pojasta, jolla oli huoli läheistensä pärjäämisestä. Kyynelet silmissä katsoin jakson loppua, jossa pojan äiti - poikansa toiveesta - laulaa viimein loppuun kirjoittamaansa laulua, Psalmia 151, joka on ylistystä Jumalan rakkaudelle. Kun maanpäällinen polku päättyy, on päässyt matkallaan vasta eteiseen ja edessä on astuminen Jumalan valtakuntaan. Tarvitsee vain uskoa. Uskoa Jumalaan, ja uskoa Jeesukseen ja siihen, että Hänen kuolemansa kautta meilläkin - vajavaisilla tämän maailman kansalaisilla - on pääsy Jumalan eteen.
Mikä valtava ilosanoma - kuolema ei ole loppu, vaan alku!
Wynonna Judd, Testify to Love (Psalm 151):
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
17.3.2010 ja radikaalia toimintaa
Sarjasta Enkelin kosketus
Monica: "I did something radical - I prayed!"
Tess: "Now we all know that's dangerous!"
Rukoileminen... Sen pitäisi olla kristitylle yhtä luonnollista kuin hengitys. Rukoilla itsensä puolesta, rukoilla toisten puolesta, rukoilla maailman puolesta... Rukouksille löytyy tilausta tilanteessa jos toisessakin, ja toisaalta rukoukset ovat nopea tapa pitää yhteyttä Jumalaan, jos tulee huolia tai muuten vain asiaa.
Ja monesti on saanut itsekin huomata, että välillä sopii hieman miettiä, mitä menee rukoilemaan. Ne rukoukset kun voivat tosiaankin käydä toteen. Monissa rukousvastauksissa myös näkyy huumorin pilkahdus - esimerkiksi kuoroharrastuksen aloitus. Jostain syystä kuoroon liittymisessä ja seurakunnan juttuihin mukaan lähtemisessä Oulussa oli minulla valtava kynnys. Ei vain uskaltanut. Lopulta heitin hanskat tiskiin ja tuumasin Jumalalle, että minä en pysty, minä en mene, tarvitsen jonkun, jonka kanssa lähteä liikkeelle.
Muutamaa päivää myöhemmin lähdin kuuntelemaan, kun kuoro, jossa lauloin Keuruulla, oli Stokmanniin edessä laulamassa (Ilon kautta -kuorotapahtuma Oulussa siis). Ainoa vain, että eivät olleetkaan Stokmannin edessä vaan sivustalla - ja minä sitten ihmettelin siellä Rotuaarin puolella Stokmannia, että missähän vanhat kuorokaverit ovat, nythän sen esityksen pitäisi alkaa. Jolloin kuului ääni: "Elina? Oletko se sinä?!" Hämmästys oli valtava - ala-asteen aikainen luokkatoveri Polvijärveltä oli siinä, emme olleet tavanneet kymmeneen vuoteen. Hän kertoi laulavansa Sarastus kuorossa. Silloin luoksemme käveli tyttö, joka oli samalla saksankurssilla kanssani ja katsoi meitä hämmästyneenä - hänkin kuului Sarastus -kuoroon.
Ja nyt olen sitten laulanut Sarastuksessa jo reilut kaksi vuotta.
(Niin... Pyysin tosiaan, että olisi joku, jonka kanssa lähteä johonkin kuoroon ja hengellisiin juttuihin mukaan, mutta tuo oli jo aika tehostettu "antaa mennä vaan!" -viesti - eipä siinä vaihtoehtoja ollut tai perääntymisen mahdollisuuksia, kun oli kaksi kaveria, joiden mukana lähteä kuoroon...)
Ja päivän raamatunjae:
Fil. 4: 6-7
Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.
Ja lopuksi vielä Enkelin kosketus -sarjan tunnussävel, Walk With You, Della Reese:
Monica: "I did something radical - I prayed!"
Tess: "Now we all know that's dangerous!"
Rukoileminen... Sen pitäisi olla kristitylle yhtä luonnollista kuin hengitys. Rukoilla itsensä puolesta, rukoilla toisten puolesta, rukoilla maailman puolesta... Rukouksille löytyy tilausta tilanteessa jos toisessakin, ja toisaalta rukoukset ovat nopea tapa pitää yhteyttä Jumalaan, jos tulee huolia tai muuten vain asiaa.
Ja monesti on saanut itsekin huomata, että välillä sopii hieman miettiä, mitä menee rukoilemaan. Ne rukoukset kun voivat tosiaankin käydä toteen. Monissa rukousvastauksissa myös näkyy huumorin pilkahdus - esimerkiksi kuoroharrastuksen aloitus. Jostain syystä kuoroon liittymisessä ja seurakunnan juttuihin mukaan lähtemisessä Oulussa oli minulla valtava kynnys. Ei vain uskaltanut. Lopulta heitin hanskat tiskiin ja tuumasin Jumalalle, että minä en pysty, minä en mene, tarvitsen jonkun, jonka kanssa lähteä liikkeelle.
Muutamaa päivää myöhemmin lähdin kuuntelemaan, kun kuoro, jossa lauloin Keuruulla, oli Stokmanniin edessä laulamassa (Ilon kautta -kuorotapahtuma Oulussa siis). Ainoa vain, että eivät olleetkaan Stokmannin edessä vaan sivustalla - ja minä sitten ihmettelin siellä Rotuaarin puolella Stokmannia, että missähän vanhat kuorokaverit ovat, nythän sen esityksen pitäisi alkaa. Jolloin kuului ääni: "Elina? Oletko se sinä?!" Hämmästys oli valtava - ala-asteen aikainen luokkatoveri Polvijärveltä oli siinä, emme olleet tavanneet kymmeneen vuoteen. Hän kertoi laulavansa Sarastus kuorossa. Silloin luoksemme käveli tyttö, joka oli samalla saksankurssilla kanssani ja katsoi meitä hämmästyneenä - hänkin kuului Sarastus -kuoroon.
Ja nyt olen sitten laulanut Sarastuksessa jo reilut kaksi vuotta.
(Niin... Pyysin tosiaan, että olisi joku, jonka kanssa lähteä johonkin kuoroon ja hengellisiin juttuihin mukaan, mutta tuo oli jo aika tehostettu "antaa mennä vaan!" -viesti - eipä siinä vaihtoehtoja ollut tai perääntymisen mahdollisuuksia, kun oli kaksi kaveria, joiden mukana lähteä kuoroon...)
Ja päivän raamatunjae:
Fil. 4: 6-7
Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.
Ja lopuksi vielä Enkelin kosketus -sarjan tunnussävel, Walk With You, Della Reese:
tiistai 16. maaliskuuta 2010
16.3.2010 ja luonnon ylistys
Ps. 148: 7-10
"Ylistäkää Herraa, te jotka olette maan pääällä, ylistäkää syvyydet ja meren pedot! Ylistäkää, tuli ja rakeet, lumi ja usva, ylistä, myrskytuuli, hänen käskyläisensä! Ylistäkää, vuoret ja kukkulat, hedelmäpuut ja setrit, villipedot ja karja, maan matelijat ja taivvaan linut!"
Tänään sai etsiä "päivän ajatusta" pidemmän aikaa. Lopulta tuli vastaan kohta, joka tuntui sopivalta, kun on suuren osan päivää ihastellut linturetkellä Jumalan eläviä taideteoksia. Luonto - kasvit, puut, linnut, eläimet - on aina ollut minulle yksi ihmeellisimpiä ja mykistyttävimpiä opettajia Jumalan suuruudesta. Viherhiukkasten toiminta, muuttohaukan nopeus, kuikan mykistävän tyylikäs höyhenpuku, myrskyjen voima - ihmeellistä!
Tämän päivän ihmetyksen aihe oli suopöllö - hehkuvan keltaiset silmiä, kauniisti kuvioidut kasvot, lennossa auringonpaisteessa valkoisena loistavat siivet... Mikä kaunis lintu! Ihmisen luomukset - lentokoneet, avaruusraketit, tietokoneet - ovat lopulta melko vaatimattomia, kun ne asettaa elävien, hengittävien olentojen - vaikkapa suopöllön - vierelle.
God is an artist!
"Ylistäkää Herraa, te jotka olette maan pääällä, ylistäkää syvyydet ja meren pedot! Ylistäkää, tuli ja rakeet, lumi ja usva, ylistä, myrskytuuli, hänen käskyläisensä! Ylistäkää, vuoret ja kukkulat, hedelmäpuut ja setrit, villipedot ja karja, maan matelijat ja taivvaan linut!"
Tänään sai etsiä "päivän ajatusta" pidemmän aikaa. Lopulta tuli vastaan kohta, joka tuntui sopivalta, kun on suuren osan päivää ihastellut linturetkellä Jumalan eläviä taideteoksia. Luonto - kasvit, puut, linnut, eläimet - on aina ollut minulle yksi ihmeellisimpiä ja mykistyttävimpiä opettajia Jumalan suuruudesta. Viherhiukkasten toiminta, muuttohaukan nopeus, kuikan mykistävän tyylikäs höyhenpuku, myrskyjen voima - ihmeellistä!
Tämän päivän ihmetyksen aihe oli suopöllö - hehkuvan keltaiset silmiä, kauniisti kuvioidut kasvot, lennossa auringonpaisteessa valkoisena loistavat siivet... Mikä kaunis lintu! Ihmisen luomukset - lentokoneet, avaruusraketit, tietokoneet - ovat lopulta melko vaatimattomia, kun ne asettaa elävien, hengittävien olentojen - vaikkapa suopöllön - vierelle.God is an artist!
maanantai 15. maaliskuuta 2010
15.3.2010 ja laiskottelu
Aloitetaanpa heti vähän rankemman kuuloisella jakeella - tämä sai tänä aamuna pysähtymään ja toteamaan, että olisi hyvä ottaa itseään niskasta kiinni:
Sananl. 21:25
"Omiin mielitekoihinsa laiska kuolee, kun kädet kieltäytyvät työnteosta."
Miksi sitten tällainen jae kolahti? Tällä hetkellä ovat opinnot loppusuoralla ja sitä helposti unohtaa keskittyä siihen gradun tekoon - milloin milläkin tekosyyllä. Aina on se "huomennakin ennättää" -mentaliteetti. Onhan se gradu sekasotku, onhan se hurjaa, että kohta pitäisi valmistua, onhan sitä kaikkea muutakin mitä voisi tehdä... Mutta gradu pitäisi nyt vain tehdä valmiiksi, eikä se työtä välttelemällä valmistu.
Muutenkin viime aikoina on helposti jäänyt erilaisia juttuja roikkumaan ja tekemättä, kun aina ajattelee, että kyllähän ne ennättää. Parempi olisi vain tehdä järjestelmällisesti alta pois, että pääsee eteenpäin.
Minun on aika ryhdistäytyä.
Laitetaan kuva vielä loppukevennysenä: Eivät talvilinnutkaan jouda laiskottelemaan, tai ovat talven pakkasissa pulassa!
Sananl. 21:25
"Omiin mielitekoihinsa laiska kuolee, kun kädet kieltäytyvät työnteosta."
Miksi sitten tällainen jae kolahti? Tällä hetkellä ovat opinnot loppusuoralla ja sitä helposti unohtaa keskittyä siihen gradun tekoon - milloin milläkin tekosyyllä. Aina on se "huomennakin ennättää" -mentaliteetti. Onhan se gradu sekasotku, onhan se hurjaa, että kohta pitäisi valmistua, onhan sitä kaikkea muutakin mitä voisi tehdä... Mutta gradu pitäisi nyt vain tehdä valmiiksi, eikä se työtä välttelemällä valmistu.
Muutenkin viime aikoina on helposti jäänyt erilaisia juttuja roikkumaan ja tekemättä, kun aina ajattelee, että kyllähän ne ennättää. Parempi olisi vain tehdä järjestelmällisesti alta pois, että pääsee eteenpäin.
Minun on aika ryhdistäytyä.
Laitetaan kuva vielä loppukevennysenä: Eivät talvilinnutkaan jouda laiskottelemaan, tai ovat talven pakkasissa pulassa!
Projektin idea
Aamulenkillä Niuniun kanssa (paimensukuinen lapinkoirani) ryhdyin pohtimaan, kuinka oma hengellinen elämä on ollut pidemmän aikaa jumissa. Kun ei tule edes luettua Raamattua.
Niinpä päätin nyt aloittaa pienen projektin: lukea joka päivä Raamattua sen verran, että tulee joku sillä hetkellä puhutteleva jae vastaan - liittyi se puhuttelevuus sitten yleisesti maailman menoon, omaan elämään tai senhetkiseen mielialaan. Sitten merkitsen jakeen tänne ja lyhyesti kommentoin, miks valitsin juuri sen. Ideana siis ei niinkään se, että pitäisi saada luettua paljon, vaan että lukee ajatuksen kanssa ja saa joka päivä jotain irti lukemastaan.
Haaste: Olisi mukava saada muitakin mukaan tähän projektiin - voisi seurata ja kommentoida toistensa raamatunjakeita sitten. Raamatunjakeille voi perustaa vaikka oman blogin - kuten mie tein (voi liittää kuvia halutessaan!) - tai lähetellä niitä facebookissa Muistiinpano -osiossa. Tai jotain muuta väylää, mitä nyt itse kukin keksii. :)
Tarkoitus jatkaa tätä pääsiäiseen asti - ainakin haaste -osiota. Omalla kohdalla olisi terveellistä jatkaa projektia siitäkin eteenpäin.
Eli Raamatun kannelta pölyt pois!
Niinpä päätin nyt aloittaa pienen projektin: lukea joka päivä Raamattua sen verran, että tulee joku sillä hetkellä puhutteleva jae vastaan - liittyi se puhuttelevuus sitten yleisesti maailman menoon, omaan elämään tai senhetkiseen mielialaan. Sitten merkitsen jakeen tänne ja lyhyesti kommentoin, miks valitsin juuri sen. Ideana siis ei niinkään se, että pitäisi saada luettua paljon, vaan että lukee ajatuksen kanssa ja saa joka päivä jotain irti lukemastaan.
Haaste: Olisi mukava saada muitakin mukaan tähän projektiin - voisi seurata ja kommentoida toistensa raamatunjakeita sitten. Raamatunjakeille voi perustaa vaikka oman blogin - kuten mie tein (voi liittää kuvia halutessaan!) - tai lähetellä niitä facebookissa Muistiinpano -osiossa. Tai jotain muuta väylää, mitä nyt itse kukin keksii. :)
Tarkoitus jatkaa tätä pääsiäiseen asti - ainakin haaste -osiota. Omalla kohdalla olisi terveellistä jatkaa projektia siitäkin eteenpäin.
Eli Raamatun kannelta pölyt pois!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)