keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

24.3.2010 ja lahjat

Jaak. 1: 17
Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään ei muutu, ei valo vaihdu varjoksi.

Hmmm. Täydellinen lahja? Mitä tuli mieleen: Niuniu! Minunhan oli tarkoitus hankkia koira vasta vuodenvaihteessa, mutta Niuniu tassuttelikin elämääni jo elokuussa. Tiesin pentueesta, mutta se oli liian aikaisin. Sitten kaikki kuitenkin loksahteli kohdilleen yhdessä viikonlopussa. Perjantaina näin kuvan Niuniusta ja välittömästi tuli todella vahva tunne siitä, että siinä on minun koirani. Lauantaina yllättäen asiat järjestyivät niin, että saatoin tehdä ratkaisun koiran ottamisesta jo nyt. Sunnuntaina menin hakemaan Niuniuta.

Toimin siis kaikkia koiranhankintaohjeita vastaan. Ei hätiköityjä päätöksiä, ei valintaa kuvan perusteella, ei oteta koiraa käymättä ensin etukäteen katsomassa koiran vanhempia... Mutta se tunne, joka tuli ensimmäisen kuvan nähdessä, piti todellakin paikkansa. Koska omempaa, mieleisemmän näköistä (tuuhea häntä, hallava, toinen korva taitteella) ja ihanamman luonteista koiraa saa hakea. Uskomatonta johdatusta, uskomaton lahja, että asiat menivät noin ja että juuri Niuniu tuli minulle. Että juuri tuota pentuetta olin kytännyt jo pidemmän aikaa, että pentueessa oli kaksi hallavaa jäljellä, että netissä oli pentueilmoituksessa virhe, jonka vuoksi luulin pentujen syntyneen uskoontulopäivänäni, että muistin rekisteröityä Lapikas.nettiin lyhyen rekisteröitymisajan puitteissa ja siksi näin ne kuvat, että kasvattaja ja Niun emon ihmiset luottivat minuun muutaman puhelun perusteella ja antoivat pennun matkaan, että katsomaan mentäessä näin heti Niuniun emosta, että juuri tuollaisen koiran pentua olen aina halunnut, ja että kaikki tapahtui niin nopeasti, etten ennättänyt enää muuttaa mieltäni siksi, että moinen elämänmuutos ja vastuu elävästä olennosta pelotti.

Ja että Niuniu ei ollutkaan loppujen lopuksi sellainen koira kuin olin aina haaveillut. Vaan jotain vielä parempaa. Jumala tiesi, että tarvitsen koiran, että nyt on oikea aika, että todellakin olen valmis, vaikka lauantain ja sunnuntain välinen yö meni paniikin vallassa ja että tuo on se oikea koira minulle. Ja järjesti minulle pörröisen Lahjan.

(Tuossa se istuu juuri nyt kirjoittaessani ja ihmettelee kuono pyörien mosaiikkilinnusta heijastuvia pitkin seiniä tanssivia punaisia valopisteitä.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti