Luuk. 9: 46-48
Opetuslasten kesken syntyi kiistaa siitä, kuka heistä oli suurin. Jeesus tiesi, mikä ajatus heillä oli mielessään. Hän nosti viereensä lapsen ja sanoi heille: "Joka minun nimessäni ottaa luokseen tämän lapsen, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa minut luokseen, ottaa sen, joka on minut lähettänyt. Se teistä, joka on kaikkein pienin on todella suuri."
Tämä osui tänään kohdalle. Ei tarvitse olla suuri ja ihmeellinen, pieni ja vaatimatonkin on oikein hyvä. :)
Lapsen usko - ihmettelevää, luottavaista, ei turhia kysymyksiä. Siihen kun pääsisi, osaisi luottaen kulkea eteenpäin, tietäen, että kaikki järjestyy, ja että Jumala kyllä pitää huolta. Osaisi löytää ihmetyksen ja ilon aihetta niistä pienistäkin asioista: talitintin laulusta, koiran hännän huiskauksesta, lumikiteistä auringonpaisteessa.
Viikonloppu tulee vietettyä Lapissa, eli muutaman päivän tekstit tulevat jälkijunassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti